Italian kielet

Italian virallinen kieli on italia, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007.^[1] Italian kieli perustuu suurelta osin Dante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain kaksi prosenttia väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Vasta Mussolini vakiinnutti italian kielen valta-aseman kieltämällä murteiden käyttämisen julkisesti lailla. Hänen sanottiin häpeävän sitä, että maan eri kolkista tulevat italialaiset eivät kyenneet ymmärtämään toisiaan.^[2].

Etelä-Tirolin maakunnan toinen virallinen kieli on saksa, ja Aostan laakson alueen ranska.^[3][4]

Virallisesti tunnustettuja vähemmistökieliä Italiassa on 12. Vuonna 1999 säädetty laki vähemmistökielistä tunnustaa seuraavat kielet:^[5]

• albania
• frankoprovensaali
• friuli
• katalaani
• kreikka
• kroatia
• ladino
• oksitaani
• ranska
• saksa
• sardi
• sloveeni

Näiden vakiintuneiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa puhutaan jonkin verran romaniaa, sillä romanialaiset ovat maan suurin yksittäinen ulkomaalaisvähemmistö.^[6]

Italian niemimaalla aiemmin puhuttuja kieliä ovat muun muassa latina, faliski, oski, umbri, volski, pikeeni, veneetti, sikuli ja etruski.

1. ↑ Italian becomes official language ... of Italy Reuters. 30.3.2007. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
2. ↑ Traficante, Tony: The 'Real' Italian Language Italian Sons and Daughters of America. 21.9.2019. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
3. ↑ South Tyrol - Learn German with Polly Lingual pollylingu.al. Viitattu 26.10.2020.
4. ↑ Languages in the Aosta Valley | Aosta Valley www.lovevda.it. Viitattu 26.10.2020. (englanniksi)
5. ↑ Norme in materia di tutela delle minoranze linguistiche storiche Legge n. 482, 15 Dicembre 1999 (italiaksi)
6. ↑ 1,1 milioni di romeni in Italia, una presenza sempre più stabile Stranieri in Italia. 7.12.2015. Viitattu 26.10.2020. (italiaksi)